Tuli liivihamevimma. Nehän on nyt aikuisillakin muotia (ainakin lehdissä, jolleivät vielä ihan kaduilla), joten pitäähän tyttösilläkin olla! Eli tässä tapauksessa kummityttöselläni.
Ensinnä vakosamettiluomus, jossa on hienosti ja rohkeasti erilaiset napit. Syynä manattu pahuksen painonappi, joka siis "painettiin" hienostuneesti vasaralla - toinen nappi litistyi prosessissa, ja se joka EI litistynyt, irtosikin sitten ensimmäisellä käyttökerralla. Toista ei saatu irti, vaikka yritettiin. Ensimmäisen kerran tämä vaate oli siis omistajansa päällä jo syksyllä, mutta palasi takaisin korjaamolle, jossa se sitten jumittikin nämä pari kuukautta... (Nää korjaamon miehet eikun naiset on joskus aika tehottomia!)
Tämä olisi vaatinut kyllä kuvauksen mallin päällä, että näyttäisi oikein miltään, mutta ainakin kuva paljastaa mahtavan retrokankaan. Mummon ullakko = aarteita. Tässä tapauksessa naisen lyhythihainen mekko jostain aikojen alusta, joka evolvoitui simppeliksi liivariksi.
Ja vielä tämä yksi lempparilapsi, joka syntyi parin tunnin innossa ja vimmassa. Materiaalina serkun vanhat sammarit 90-luvulta, helmassa jämäkangaskukkia jämänappikeskustoineen. Nämäkin napit ovat varmaan sen 20 vuotta pyörineet äitini laatikoissa, mutta siis nythän ne tulivat ihan tosisti tarpeeseen. Tästä opimme, että kaikki kannattaa säilyttää!
Ensinnä vakosamettiluomus, jossa on hienosti ja rohkeasti erilaiset napit. Syynä manattu pahuksen painonappi, joka siis "painettiin" hienostuneesti vasaralla - toinen nappi litistyi prosessissa, ja se joka EI litistynyt, irtosikin sitten ensimmäisellä käyttökerralla. Toista ei saatu irti, vaikka yritettiin. Ensimmäisen kerran tämä vaate oli siis omistajansa päällä jo syksyllä, mutta palasi takaisin korjaamolle, jossa se sitten jumittikin nämä pari kuukautta... (Nää korjaamon miehet eikun naiset on joskus aika tehottomia!)
Tämä olisi vaatinut kyllä kuvauksen mallin päällä, että näyttäisi oikein miltään, mutta ainakin kuva paljastaa mahtavan retrokankaan. Mummon ullakko = aarteita. Tässä tapauksessa naisen lyhythihainen mekko jostain aikojen alusta, joka evolvoitui simppeliksi liivariksi.
Ja vielä tämä yksi lempparilapsi, joka syntyi parin tunnin innossa ja vimmassa. Materiaalina serkun vanhat sammarit 90-luvulta, helmassa jämäkangaskukkia jämänappikeskustoineen. Nämäkin napit ovat varmaan sen 20 vuotta pyörineet äitini laatikoissa, mutta siis nythän ne tulivat ihan tosisti tarpeeseen. Tästä opimme, että kaikki kannattaa säilyttää!
Onpas nättiä liivihameita!
VastaaPoista