Ja jotain herkullista.

Alunperin blogissa piti olla juttuja paitsi käsitöistä, myös ruoasta. Ja näin pitkän tauon jälkeen on hyvä räväyttää ja toteuttaa tätä alkuperäistä ideaa, joten katselkaa ja ihmetelkää! ... Muffinsseja.

Ja tämähän lähti siitä, että oli kaksi banaania, jotka olivat (kuoreltaan) jo aika mustia. He halusivat muuntua joksikin ihanaksi.

Banaani-suklaamuffinssit
(18 kpl)

2 dl kaurahiutaleita
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
2 dl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl suolaa
3 tl vaniljasokeria
2 banaania muussattuna
1 dl soijamaitoa
200 g kermaviiliä
1 dl öljyä
100 g tummaa suklaata rouhittuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet, sekoita taikinaksi (älä ylimääräisesti, riittää että ovat sekaisin). Annostele muffinssipellin koloihin. Paista 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Pehmeitä ja aika meheväisiä mmmm.

Ja kuvahan on nyt sitten epälaadukas, koska kamera on lainassa jossain. Kännykän kamerassa olisi parantamisen varaa (ja huomasin pyyhkiä sen linssin vasta kuvausasetelman purettuani, ja rasvaiset sormet...). Mutta koska teksti ilman kuvaa on tylsää:

Hyvää muffinssipäivää!

Ensin ne olivat jauhoja, voita ja sokeria. Niistä oli tuleva hiekkahentusia. Sitten ne menivät uuniin ja olivat siellä ehkä vähän liian kauan. Ne eivät enää halunneet irrota muffinssipellistä. Ne kaivettiin siitä veitsellä ja ne menivät tuhannen murusiksi. Ei se mitään, ne olivat ihan hyviä muruja, mutta aika hankalia syödä. Lisättiin vähän kohottavia sekä sitovia taika-aineita ja lisää jauhoja, jaeltiin uudestaan siihen mokomaan muffinssipeltiin, laitettiin uuniin ja TADAA! Niistä tuli muffinsseja. Nyt niitä on hyvä syödä ja ne ovat onnellisia muruja.

Pakkasii pitää mutta aurinko = ^.^

Terrrrve. Ulkona on kylyymä mutta sisällä on lämmin, etenkin kun neuloa tikuttaa. Löytyipäs taas kuvia, joita ei blogissa ole näkynyt, joten pistetään näkymään!

Kumma(tai siis "kummi-" with a twist)tyttö sai synttärilahjaksi villapaitaliivin (ei se ole villapaita, kun siinä on napit, niin mikä se on?). Sen avulla opeteltiin kuulemma hartaasti napittamaan ITSE, ja auttaa ei saanut. Anteeksi, kummitytön vanhemmat, pitkistä pukemissessioista. :) Ohje Novitalta.

Myssy siskotukselle! Sinne mahtuu nuttura, huom. Tai iso pää. Novitan Crystal -langasta, jonka paljeteista näkyy kuvassa näköjään tasan yksi, joka ainoana onnistui poseeraamaan kiiltävää puoltaan kameran salamalle. Niitä oli ehkä oikeasti muutama enemmänkin.

Edellä mainittu kumm[a/i]tyttö sai joululahjaksi muun muassa palmikkohuivin. Se oli toivelahja. Pitäähän tytöllä olla punainen huivi! Seiskaveikan langasta taas, omalla ohjeella.

Pistetään nyt tämäkin, vaikka vähän töhnösti kuvassa edustuukin... Kamera ei osaa kuvata värejä oikein, kaikki näyttää riisitautisen keltaisilta. Enkä ole pro-photoshoppaaja, eli olkoon! Kyseessä siis joka tapauksessa tuubihuivi Garnstudion ruosteenoranssista Vivaldi-mohairlangasta (hitsi jotta osaa olla ohutta. En suosittele neulepinnan purkamisen yrittämistä, siinä harmaantuu karvat), joka hirttyy eikun menee kaksi kertaa kaulan ympäri. Veljen vaimolle tilaustyönä. Silmukoita oli jonkin verran ja kerroksia vähän vähemmän. Mutta oli se pehmeä <3